Hurmausta tekstiseikkailussa ja arkkitehtuurin filosofiaa

POFFT! #3

Jos välillä tuntuu, ettei sormi pysy pelimaailman pulssilla, niin hätä ei oo tämän näkönen, koska POFFT! tulee apuun (eli Perjantain OFF-Topicit). Hehe, ja ennen ku joku tuumaa, että tsot tsot, tässä menee Jannella arvokasta työaikaa ihan japatukseen, niin kyllä minä oikeasti nämä vapaa-ajalla kirjotan. :)

Ensinnä pitää palata edelliseen kirjotukseen sen verran, että vastoin omia ennakkoluulojani se 'Creatures Such As We' -tekstiseikkailu onkin ihan täyttä ruostumatonta terästä, timanttipinnoitettua ja sokerikuorrutus vielä päälle.

Aattelin eka, että kai se riittää nyt lukea artikkeli pelistä - että eihän tällasta nyt jaksa ite ladata ja asentaa. Mutta Mikael huomautti, että peliä saa iPadille, Androidille, ja kaikkialla muualla se toimii suoraan nettiselaimesta. Asensin täppärille, enkä oo kattonu taakse. :)

Peli on siis tekstiseikkailu - vailla kuvia, eli ikään ku Choose Your Own Adventure -kirja - jossa pelataan turistiopasta kuun pinnalle rakennetulla asemalla. Vapaa-ajallaan hahmomme sattuu pelaamaan usein videopeliä nimeltä Creatures Such As We, ristiriitaisin tuntein. Tästä stoori alkaa.

Mekaniikka on sellanen, että ensin luetaan pieni pätkä tarinaa, ja sitten tehdään oma valinta muutamasta vaihtoehdosta. Peli polveilee ja notkuu valintojen mukaan. Oon nyt ehtiny pelin mennä kertaalleen jo läpi (oisko vieny yhteensä 2-3 tuntia). Verrata tätä ei voi oikeen mihinkään aiempaan tunnettuun peliin, mutta mun silmiin kyse on puolittain kypsähköstä romanttisesta draamasta (romanttisesta komediasta ei peli onneks oo kuullutkaan, vaikka huumoria heittääkin) ja puolittain videopeli- ja muusta pop-kulttuurista kiinnostuneesta pohdinnasta. Turisteiksi kuuasemalle kun saapuu tavallisten rikkaiden tylsimysten sijaan itse eponyymisen pelin tekijätiimi! Ja hauska porukka onkin :)

Ite peliä voi muuten pelata myös arkiaskareiden keskellä. Kun esmes luen yhden sivullisen (eli viidestä pariin kymmentä riviä tekstiä) ja vastausvaihtoehdot päälle, voin taas kääntyä paistelemaan kanapihvejä ja pohtimaan, mitä seuraavaksi teen. Välillä kysymykset herättää niin tiukkaa sisäistä keskustelua, että siinä ehtii valmistua koko ruoka. Kokeilkaas itse - selaimessa voitte vaikka lukea pari sivua, ennen ku päätätte, jäittekö koukkuun ja lataatteko omaksi:

https://www.choiceofgames.com/creatures-such-as-we/

Keneen yritätte tehdä vaikutuksen? Keneen tykästyitte? Yritättekö "geimata" tätä, vai teettekö valintanne niin ku tekisitte "oikeassa elämässä"? :~)

Mutta eteenpäin. Tähän seuraavaan juttuun sopii taustalle sellanen biisi ku Ochre - 'Blue Hours', jonka perään samaisen kaverin ja samaisen levyn biisi 'Abbau'. Tunnelmaa on hankala tavotella ilman.

Viime kerralla teasasinkin jo toisella Cara Ellisonin artikkelilla... Nyt kaveri kirjottaa Eurogamerille, siitä kuinka pelit vois olla ja ovatkin jo tänä päivänä jotain ihan muuta ku mihin viimeisen 20 vuoden ajan ollaan totuteltu. Erikoisena vinkkelinä tekstissä on arkkitehtuuri ja sen yhteys ihmisen kokemuksiin... ???

Tää 'Poetics of Space' -artikkeli lähtee käyntiin taas kerran yksittäisestä pelistä, Kentucky Route Zerosta, ja sen kolmannesta episodista (peliin on luvattu yhteensä viisi, joista kaksi viimeistä on vielä ilmestymättä). Tässä kohtaa on pakko mainita, että Pelit-lehden loistava resident hipster, Alexander Manzos, nosti kyseisen episodin vuoden 2014 tärkeimmäksi peliksi.

http://www.eurogamer.net/articles/2015-01-03-cara-ellison-on-the-poetics-of-space

Ookei, okei. Nyt loppuu artsufartsupeleistä paasaaminen. :) Rakennan aasille nyt sillan omin käsin ja ihan viimeisen päälle tukevaksi. Em. artikkelissa kehaistiin ohimennen Telltale Gamesin The Walking Dead -pelisarjaa, ja kerrottiin vähän, miltä se tuntuu ku peli antaa ainaki illuusion siitä, että kaikki omat valinnat, ne pienetkin. Jos ootte päässeet sitä pelaamaan tai let's play -videoita katsomaan, osaatte varmasti arvostaa varsinkin ekan kauden käsikirjotusta.

Noh, tästä ekan kauden käsikirjotuksesta vastanneet kaverit lähtivät firmasta ja perustivat muiden arvostettujen tyyppien kanssa Campo Santon. Heijän ekaa peliä, Firewatchia, oon ite ainakin oottanu ku täysikuuta nousevaa. Rockpapershotgunissa analyseerattiin ensimmäistä pelistä julkaistua gameplay-videota:

http://www.rockpapershotgun.com/2015/03/03/firewatch-footage/

En tiiä oonko ainut, mutta mun mielestä ei näin luontevaa ja kipakkaa dialogia oo peleissä ennen tullut vastaan? Hitto, harvoin missään leffassakaan tahi tv-sarjassa. Maisema, asetelma ja pelimekaniikka on kans aika vetäviä.

Samaisen saitin toimittaja pääs kokeilemaan peliä itsekin, ja kirjotti fiiliksistään. Kannattaa kattoa jo ihan kuvien vuoksi:

http://www.rockpapershotgun.com/2015/03/09/hands-on-firewatch/

Herättääkö teissäkin kutkutuksia?

Uhh, pakko pitää nää jatkossa lyhyempinä... :~)

t. Janne

PS: Fiilistelypätkä tulevaisuuden VR-näkymistä. Oletan nyt ihan häpeilemättä, että Oculus Rift on teille kaikille tuttu ilmiö? Rockpaperin Graham Smithin mielestä Valven ja HTC:n versio on vieläkin parempi. :o)

http://www.rockpapershotgun.com/2015/03/05/vive-gdc-review/

Onkohan tässä se de facto tapa pelata 3D-pelejä ehkä jo viiden vuoden päästä?