Deus Exiäkin voi kritisoida

Virsi pysyy tällä kertaa lyhyenä, ja toivottavasti kauniina.

Keskityn nyt vaan yhteen ikivanhaan peliin, Deus Exiin. Ja joskus toiste varmasti vielä sen jatko-osaan, muutama vuosi sitten julkaistuun Deus Ex: Human Revolutioniin. Kaikki tämä siksi, että ... wait for it ... Human Revolutions on saamassa jatko-osan, nimeltään Mankind Divided! Se on nyt virallista. Ja mää oon virallisesti pähkinöinä uutisesta. :o)

Nyt taas vakavasti. Kaikki on varmaan kuulleet alkuperäsestä pelistä? Ellei oo sitä jo pelanneet? Yleissivistystä, hei.

Journojen keskuudessa sitä sanotaan usein ihan yhdeksi kaikkien aikojen tärkeimmistä peleistä - enkä kehtaa väittää vastaan. Toki sitä myös yliarvostetuksi väitetään. Mää oon pelannut sen kertaalleen läpi, ja olin vaikuttunut. Vaan en täysin vakuuttunut.

Jos annetaan erään Clint Hockingin (tärkeä kaveri Ubisoft Montrealilla ja erityisesti Splinter Cellin kehityksessä) kertoa, miks Deus Ex oli niin tärkeä:

http://www.rockpapershotgun.com/2010/07/13/dark-futures-part-5-clint-hocking/

Teksti sisältää yhtä lailla keskustelua pelien ja varsinki Deus Exin tarinankuljetuksen eri tasoista (ja siitä miten nykypelit voi tässä tarjota enemmän ku esim. pokeri ja shakki) kuin viiltäviä analyysejä pelaajien kulttuuripiirien kehityksestä. Jos siitä kuitenki haluaa jotain poimia myös pitkäkestoseen muistiin, niin kannattaa kiinnittää huomiota siihen, miten pelinkehittäjä ja -suunnittelija suhtautuu pelaajan "agenssiin". Suomentaa sen voisi vaikka kyvyksi vaikuttaa asioihin.

Mutta tää tarina ei ois ollenkaan hauska, ellei sillä ois kääntöpuolella jotain hämmentävää ja epämääräistä töhkää. Suuresti arvostamani RockPaperShotgun -sivuston perustajajäsen ja pitkäikäinen pelijournolegenda John Walker nimittäin sanoi aikoinaan, että maailman paras peli yksiselitteisesti on Deus Ex. Nyt, innostuttuaan uudesta Mankind Dividedistä, kaveri intoutui pelaamaan pelin uudelleen ja haluaa vastata kysymykseen uudestaan. Onko se maailman paras?

Kaikki kuusi lyhyehköä kirjotusta löytyy tästä osotteesta:

http://www.rockpapershotgun.com/tag/deusexy/

Mutta spoilereita siellä on aikamoinen kokoelma, joten jos haluatte pelin joskus vielä pelata (hehheh), niin vältelkää. Lainaan tähän vain artikkelisarjan spoilerivapaan loppukaneetin:

"So yes, the AI is atrocious, the shooting cruddy, the scripting clumsy, the pacing all over the place, some of the worst voice acting I’ve ever heard (including some that’s basically racism), and that bloody ridiculous inventory nonsense. Best Game Ever?

Well, you can take all that, and compare it to the utter thrill of trying to sneak past giant patrolling mechs, then stabbing on your cloak to slide through a group of angry guards, into an air vent, and creeping your way to a secret room bursting with excellent loot. There’s knowing that you just thwarted a situation in a way that felt unique to you, carefully picking out guards one by one as you climb down from the rooftop to the basement. Or by crashing through the front door, guns blazing, slaughtering your way up to the roof.

- - -

But let’s not evade any longer. Is Deus Ex the Best Game Ever? No, I don’t think it is. And I’m surprised to see myself typing that, certain that I’d emerge from this experiment emboldened in my conviction.

What is? Well, like I said, it’s a stupid question. But I suspect that Thief might be the best Looking Glass/Ion Storm game. I think Planescape: Torment might be the best RPG. I think Day Of The Tentacle may be the game I love the most. I think The Longest Journey may be the game that has the strongest personal connection for me.

I’m pretty certain you’ll disagree."

Ja tää oli melkoisen pehmeää käsittelyä verrattuna siihen pummelointiin, mitä kaveri pelille jakoi aiemmissa kirjoituksissaan.

Hauskinta on, että oon prikulleen samaa mieltä. Muistan kaikki samat viat - uskokaa, että niitä oli paljon, liian paljon listattavaksi - ja muistan kaikki ne hetket, ku peli anto jotain ihan uutta, mitä yksikään peli aiemmin ei ollut osannu antaa. Niinä hetkinä, jo silloin pikkupenskana, oli helppo huomata, että tässä avataan uusia suuntia peleille, ja että ne suunnat oli oikeita.

Ironiaa on, että peliala pudotti pallon pitkäksi aikaa, eikä juuri kukaan tuohon suuntaan pelejään halunnutkaan lähtä viemään. Edellä mainittu Clint Hocking ja Splinter Cell toki onnistui siten, että se otti yhden osasen Deus Existä, ja teki sen järkyttävän hyvin. Ja niin teki moni muukin peli. Mutta samanlaista pilviin kurkottelua en oo puoleentoista vuosikymmeneen peleissä nähnyt - edes jatko-osassa Human Revolutionissa.

Joka tosin on näistä se parempi peli. :)

t. Janne

PS: Jatkoin tänäänkin Mirror's Edgeä, ja eteen tuli suuri ja puolen tusinaa kerrosta korkea halli (puoliksi ulkona, puoliksi sisällä, jolloin kysyin itseltäni "Are we inside or outside?" - lukiko kukaan?!). Tehtävä näytti alkuun mahdottomalta, ja laskin sekunteja siihen, milloin poliisit alkais juosta ovista sisään. Vaan niitä ei näkynytkään. Sen sijaan taustalle hiipi pohjattoman kaunis musiikki, ja puhuri heitteli eteeni auringonvalossa hohtavia roskia. Sain kiivetä kaikessa rauhassa! Ja peli oli taas parasta maailmassa. Niin pienestä kiinni.